maanantai, marraskuu 19, 2018
Etusivu > Blogit > Perennoita Karjalasta
BlogitPolitiikkaa ja puutarhanhoitoa

Perennoita Karjalasta

Pihan perennat kukoistavat kohtuullisesti jopa näin kuivan kesän jäljiltä. Ihan kaikkien kasvien kohdalla ei mieleen tule, miten ne ovat puutarhaan päätyneet. Mukana on ystäviltä saatuja taimia, ostettuja ja itse kasvatettuja. Suurin osa perennoista on kerran siirretty yhteen paikkaan ja toistamiseen toiseen. Joukossa on yksilöitä, jotka ovat käyneet pitkän matkan tänne Ruhmaan rannalle. Mahtuupa kukkapenkkiin myös muutama viekkaudella hankittu kasvi.

Viime viikonlopulla Kouvolassa vietettiin Karjalaisten kesäjuhlia, iloiset karkelot välittyivät niin paikan päältä elettynä, kuin lehtikuvienkin kautta. Säkkijärveltä ja Koivistolta kotoisin olevat isovanhempani olisivat varmasti iloinneet mukana, he vierailivat aikanaan usein karjalaisissa tapahtumissa. Harvalla pysyi silmäkulma kuivana, kun Kouvolan torilla perjantaina yhteislaulu-tilaisuudessa laulettiin ”Evakon laulua”. Vuodet vierivät, sukupolvet vaihtuvat, mutta tunne pysyy.

Mitä se karjalaisuus sitten on ja miten se näkyy? Stereotyyppisesti piirakoita, laulua ja puhetta. Iloa ja itkua, tunteita säästämättä. Karjalaisia asettui Kymenlaaksoon huomattava joukko. Lähes 430 000 ihmistä jättivät kotinsa. Heistä 407 000 oli karjalaisia. Silloisen Suomen asukasluvusta lähes 11% muutti maan sisällä siirtolaisina paikasta toiseen. Kyllä siinä ovat tavat ja perinteet kolisseet, kun karjalaiset ja kymenlaaksolaiset ovat yhteistä elämää rinta rinnan rakentaneet.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaalia ja ylläpitää kulttuuriperintöä. Karjalaisesta kulttuurista voi nauttia niin tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kursseilla ja seminaareilla. Jokakesäiset Karjalaiset kesäjuhlat ovat vuoden merkittävin karjalaisten tilaisuus. Karjalan Liitto perustettiin sodan jälkeen luonnollisesta tarpeesta. Ihmiset pitivät sitä kautta yhteyttä toisiinsa ja vaalivat kulttuuriaan. Maailma on muuttunut sen jälkeen paljon. Yhteydenpito kanavat ja tavat ovat erilaiset, kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Omista juurista saa helposti tietoa kotisohvalta käsin digitaalisten välineiden avustuksella. Sisäisestä karjalaisuudesta saa kyllä otteen kansallispuvulla tai ilman. Rikas ja vahva kulttuuriperintö tarjoaa jokaiselle jotakin, ja siitä saa myös vapaasti nauttia parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ja ne viekkaudella hankitut kasvit. Koska rikos on eittämättä vanhentunut ja tekijätkin siirtyneet pilven päälle voi tapauksesta kenties jotain jo kertoa. Erään Säkkijärveläisen talon pihapiiristä, tai pikemminkin kerran siellä olleen talon pihasta, vuosia sitten kaksi pientä karjalaismummoa ottivat mukaansa muutaman matkamuiston. Itse he olivat aikanaan kasvit sinne istuttaneet, mutta mukaan ne eivät kaikessa kiireessä aiemmin ehtineet. Kun uusi tilaisuus koitti, oli suunnitelma selvä. Perennat pussiin ja rajalle. Viekkaat puutarhanystävät eivät enää ole luonamme, ei myöskään puutarhat rajan tuolla puolen. Kaunis muisto kantaa.

Karjalaisten kesäjuhlilla Kouvolassa esittäytyivät rajantakaiset pitäjät Lyseon liikuntahallissa. Kuvassa Kurkijoen pöytä. Pöydän päässä kimolalainen Aimo Jälkö tarjosi maistiaisia "Kurkijoen leivästä". Edessä vas. Kurkijokelaisen päätoimittaja Helena Sulavuori. Kuva Veijo Tervonen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *