lauantai, tammikuu 19, 2019
Etusivu > Artikkelit > Ilmasta asiaa
ArtikkelitBlogitIlmastonmuutos

Ilmasta asiaa

Kuva: Aivan Heinäveden kirkonkylän liepeillä on metsä, jossa olen nähnyt kuukkelin, näädän, palokärjen. Paljon maapuita ja pystykeloja. Runsaasti jäkäliä. Vanhaa kuusikkoa ja kosteita painanteita. Polku kiertää lammenreunaa. Turvapaikka elämälle.

Pähkäilin otsa rytyssä biotalousuutisointia Jaalan joulupuodissa. Tartutin päätoimittajanne keskustelemaan aiheesta. Hän päätyi lopulta kysymään minua kirjoittajaksi ilmastopalstalle. Ilman muuta!

Aloitetaan siis esittelyllä. Valmistuin ympäristönhoitajaksi Rovaniemeltä 2017. Halu tehdä jotakin luonnonolojen parantamiseksi ajoi opiskelemaan. Koulutus oli kuitenkin suuri pettymys. Kovassa metsätaloushengessä opeteltiin kaatamaan puita ja päryyttelemään kelkoilla. Yhtä lahoa, taulakääpien kaunistamaa koivua en suostunut kaatamaan, ja siitäpä alkoi kiivaat luontoarvokeskustelut opettajieni kanssa. Kirjoittelin paikalliseen lehteen silloin tällöin, mm. muodikkaan biotalousbuumin sudenkuopista. Tiedonjano kasvoi ja niinpä aloitan luontokartoittajan koulutuksen pian.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen saa päättäjät tekemään esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden kannalta osin huonoja ratkaisuja. Toki on selvää, että kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää – uskoi ilmastonmuutokseen tai ei. Onhan esimerkiksi yksityisautoilulla haittavaikutuksia joka tapauksessa: renkaista irtoavat mikropartikkelit, hengitysilman saastuminen, laiskistuminen, turhat menot, ym.

Vastustan jyrkästi avohakkuita rajuine maanmuokkauksineen, mutten kannata totaalisuojeluakaan. Kultainen keskitie on se, jota kiihkeästi ajan takaa. Uskon vahvasti, että se on mahdollista. Osaksi siitä syystä olen liittynyt luonnonsuojeluliiton jäseneksi ja vuoden alusta pääsen mukaan paikallisyhdistyksen, Pohjois-Kymen Luonto ry:n hallitukseen.

Tulen antamaan perusteluja kantaani. Mutta mieluusti myös keskustelisin asiasta eri osapuolten kanssa. Koska maa- ja metsätalousyrittäjät on vedetty mukaan ilmastotalkoisiin, ehkäpä Jaalasta, kauniista maalaiskylästä löytyisi näkemyksiensä jakajia? Antakaas kuulua.

Elämämme perusta tulee viljapelloista, metsien moninaisista antimista ja mikrobeista, kirkkaasta vedestä ja puhtaasta ilmasta. Näistä kaikista meidän on yhdessä PAKKO pitää tiukasti kiinni.

Ympäristöahdistus vaivaa toisinaan. Omalla kohdallani syynä on autoilu, toisinaan kananmunat. Silloin kiipeän kankaalle, tiputtaudun ilmasta alas, ja maltan taas ajatella jalat maassa hetken. Olen loppujen lopuksi hyvin onnellinen ihminen – enkä vähiten siksi että sukulaisteni tänne johdattelemana ”löysin” Jaalan erittäin monipuolisen luonnon.

Anne Ikäheimonen, Kuusankoski

peikkoai@gmail.com

Artikkeli päivitetty 29.12.2018 klo 14.25. Korjattu hallitusjäsenyys Suomen luonnonsuojeluliitosta Pohjois-Kymen Luonto ry:ksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *