torstai, maaliskuu 21, 2019
Etusivu > Artikkelit > Tarkkana ilmastotalkoissa
ArtikkelitBlogitIlmastonmuutos

Tarkkana ilmastotalkoissa

Kuva: Työmatkapyöräily Verlan seudulla on saanut minut arvostamaan maamme luontoa ja haltioitumaan mm. kauniista vesistöistä.

Liikenne- ja viestintäministeriö tavoittelee sähköautoilun lisäämistä hiilidioksipäästöjen vähentämiseksi. Kokonaisuus on kuitenkin unohtunut täysin. Sähköautojen valmistus tuhoaa luontoa.

Sähköautoihin käytetään mm. grafiittia ja litiumia. Näitä varten tarvitaan kaivoksia, kuten kotiseudulleni Heinävedelle suunniteltua grafiittikaivosta. Onneksi vastustus on ollut vahvaa ja järjestäytynyttä. Yhdenkään kaivoksen ympäristön laatu ei säily ennallaan, vaan poikkeuksetta luonto kärsii. Heinävedelle kaavaillun kaivoksen lähellä sijaitsee mm. rauhaisa ja luontorikas Lintulan luostarialue, jossa kasvatetaan yrttejä. Lintulan yrttisuola ei jatkossa enää ole mausteena ruoissani, jos kaivos saa luvan.

Sähköautot sisältävät myrkkyjä ja kierrätyskelvotonta jätettä. Litiumioniakkujen kierrätysvelvoite on lapsenkengissä, ja toistaiseksi vain murto-osa niistä jatkokäytetään. Huomioitavaa olisi myös autojen sähköntuotantotapa.

Odotan Liikenne- ja viestintäministeriöltä perusteluja tavoitteisiinsa, mutta jo tähän astiset tiedot huomioiden en mitenkään ymmärrä ministeriön pyrkimyksiä.

Luin vastikään artikkelin, jossa ykskantaan todettiin, että puupohjaisten biopolttoaineiden käyttö tuottaa päästöjä enemmän kuin fossiilisten polttoaineiden. Olin ymmälläni, joten lähestyin UPM:ää. Sain viipymättä kansantajuisen vastauksen.

Runkopuun käyttö biopolttoaineen tuotannossa aiheuttaa joidenkin tutkimusten mukaan päästöjä fossiilisia enemmän. Sen sijaan mäntyöljystä, selluntuotannon sivujakeesta tuotettu UPM BioVerno aiheuttaa 80% vähemmän hiilidioksidipäästöjä fossiilisiin verrattuna. BioVerno alkaakin paperisia sanomalehtiä ja kirjoja rakastavan, sekä Suomen omavaraisuutta kannattavan korvaan kuulostaa hyvinkin vihreältä. Luonnon monimuotoisuus kuitenkin vähenee esimerkiksi juuri tehometsätalouden vuoksi. Niinpä puupohjaiset polttoaineet sijoittuvatkin pohdinnoissani vielä vahvasti harmaalle, kyseenalaiselle alueelle.

Entä biokaasu? Kuka tahansa voisi muuttaa autonsa biokaasuautoksi käytännössä vain kaasusäiliön lisäyksellä. Kustannukset liikkuisivat 2000 ja 4000 euron välillä. Huokeaa ainakin sähköauton hankintaan verrattuna.

Biokaasua saataisiin mm. kotitalouksien ja teollisuuden biojätteestä ja maatilojen lietelannasta, siis jokapäiväisen ruokamme edellytyksistä. Kannatettavaa, eikö?

Ongelmatonta ei biokaasunkaan tuotanto ole mikäli metaanin karkaamista ei huolella estetä prosessien aikana. Metaani on moninkerroin hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Näkisin maatilojen biokaasutuotannon silti kokonaisuudessaan potentiaalisena keinona edistää syrjäseutujen elävöitymistä. Lähialueen asukkaat saisivat lähes päästötöntä polttoainetta ja kaasun tuottajat mahdollisesti lisätuloja. Soisin hartaasti myös pikkukylien bussiliikenteen ja yhteisautoilun kehittämistä.

Autoiluun liittyy ilmastonäkökulman lisäksi muitakin vakavasti otettavia haasteita, kuten renkaista irtoavat mikropartikkelit. Toivoisinkin että ministeriöissä painetaan jarruja ennenkuin tehdään hätäratkaisuja, jolloin kokonaisuus unohtuu.

Olen aika ajoin ollut autoton. Autuasta, vakuutan. Ei stressiä auton huollosta tai huonosta kelistä. Rahaa säästyy turhien menojen karsiutuessa. Kunto kasvaa. Lähiluonnosta alkaa löytyy aarteita. Yllättäen ei ole kiire minnekään.

Tällä hetkellä kohdallani, terveenä ja täysraajaisena, ekologisimman liikkumismuodon valinta eli yksityisautoilun välttäminen on vain ja ainoastaan viitseliäisyydestäni kiinni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *