perjantai, toukokuu 24, 2019
Etusivu > Artikkelit > Jätöksiä löytyi, saukkoa ei
Artikkelit

Jätöksiä löytyi, saukkoa ei

Kymmenhenkinen saukkoretkeläisten joukko suunnisti sunnuntaina 24. helmikuuta Verlan seudulle. Viisi saukon mahdollista elinpiiriä eli virtaavan veden kohdetta käytiin läpi Jukka Airolan johdolla.

Myllykoski, Kantokoski, Jukakoski, Verla ja Puolakankoski kierreltiin, mutta saukkoa ei onnistuttu bongaamaan. Verlan museonjohtaja Ville Majuri kertoi edellisenä päivänä pistäytyneensä Verlassa toimistolla ja ikkunasta hän oli nähnyt saukon!

Ei tuoksunut pahalta! Todennäköisesti saukon jätös Verlan Myllykosken sillan alla.

Koskikaroja retkellä nähtii useampi. Myllykosken sillan alta tavoitettiin jätös, joka todennäköisesti oli saukon. Tuoreissa jätöksissä on tietojen mukaan makean myskinen tuoksu. Eipä tämäkään jätös pahalta tuoksunut.

Saukkoretken järjesti Pohjois-Kymen Luonto. Seuraavat retki on talvikasviretki 10.3. Lecan altaille Kuusankoskella. Retken osallistujat kokoontuvat Kuusaan Tokmannin parkkipaikalla kello 10, mistä lähdetään yhdessä Lecan soratehtaan takaisille penkoille. Retki kestää parisen tuntia ja on kaikille ilmainen. Oppaana retkellä toimii Kuusankosken putkilokasvit -kirjan kirjoittaja Jukka Airola.

Koskikara virran kivellä Verlan Myllykoskella.
Jukakoskella nähtiin rannan tuntumassa jäälle tulevat jäljet, jotka olivat osittain sulaneet vaikeuttaen tunnistamista. Jukka Airola epäili niitä enemmänkin minkin kuin saukon jäljiksi.
Reitillä Sonnanjoen rantaan ei hanki koko matkalla kantanut.
Jukka Airola näytti kirjasta saukon jälkikuvioita.
Ilmastonmuutosbloggarimme Anne Ikäheimonen tarkasteleli kuhmujäkälää Jukakoskella.
Saukko eli euraasiansaukko on vesielämään sopeutunut näätäeläin. Viimeisessä uhanalaisuusarvioinnissa (2010) saukko luokiteltiin vaarantuneeksi. Aiemmin se oli merkittävä turkiseläin, mutta kanta hupeni liiallisen verotuksen takia siinä määrin, että se rauhoitettiin vuosiksi 1938–1950. Kun kanta elpyi, metsästys sallittiin jälleen. Tämän jälkeen kanta supistui uudelleen, ja saukko rauhoitettiin taas vuonna 1974. Kanta on siitä lähtien elpynyt, ja 1990-luvun puolivälissä sen suuruudeksi arvioitiin 1000–3000 yksilöä. Pääosa saukon ravinnosta on sammakoita ja kaloja, jotka se pyydystää sukeltamalla. Rapujen osuus ravinnossa on vähäinen. Pienissä joissa, puroissa ja ojissa saaliseläinkannat eivät ole suuren suuria, ja jo sen takia saukko liikkuu laajalti. Lähde: Riistakolmiot.fi. Kuva: Pixabay.

2 thoughts on “Jätöksiä löytyi, saukkoa ei

  1. Anne Ikäheimonen

    Luin juuri, että Briteissä saukkokannan vahvistuminen on johtanut minkkien vähenemiseen. Ilmeisesti saukko olisi minkille vaarallinen.

  2. Mauno Kuikka

    Kimolan sillanpielessä näin saukon n. kuukausi takaperin. Jälkiä oli runsaasti sillan alitse avannolta saunaveneelle. Tämän jälkeen en saukkoa enää nähnyt päivittäisillä lenkeilläni ja jäljetkin hävisivät pikkuhiljaa.

    Manu

Comments are closed.