tiistai, kesäkuu 25, 2019
Etusivu > Artikkelit > Aika ryhtyä toimeen
ArtikkelitBlogitIlmastonmuutos

Aika ryhtyä toimeen

Perjantaina 8.3.2019 julkaistiin uusi Suomen lajien Punainen kirja. Se antoi minulle lisäpontta tuomaan esille keinoja lajikirjon lisäämiseksi. Painotan edelleen, että luonnon monimuotoisuus on TÄRKEIN asia. Kaikille eliöille. Kaikkialla. Aina.

Uudistetun Punaisen kirjan mukaan lajisto köyhtyy kiihtyvällä vauhdilla. Suurimmat syyt siihen ovat metsänkäsittely ja avoimien alueiden sulkeutuminen. Kuten edellisessä blogissani mainitsin, metsät täytyy varovasti irrottaa ilmastokeskustelusta. Syitä en kertaa, ne toin jo esille. Punainen lista vahvistaa entisestään näkemystäni. Aloitetaan siis metsäympäristöistä.

LAHOPUUT. Metsälajeistamme noin neljännes on riippuvainen lahopuusta. Eniten tarvittaisiin järeätä lehtipuulahoa. Lahopuulla elää monipuolinen lajisto esim. sammalia, sieniä, hyönteisiä, ja hyönteisistä puolestaan hyötyvät monet suuremmat eläimet. Pysty lahopuu tarjoaa ravintoa esimerkiksi hyönteisiä syöville tikoille (valkoselkätikka käy mm. haapsasen toukkia hamuamassa), pesäpaikkoja tiaisille ja muille kolopesijöille (kuten nyt erittäin uhanalaiselle hömötiaiselle), elinpaikkoja kääville ja kovakuoriaisille sekä epifyytti- eli päällyskasvina eläville jäkälille. Maahan kaatuneella lahopuulla elää erilainen lajisto. Turvaa siis lahopuujatkumo; lahopuulajien kannalta on oleellista, että niille on tarjolla eri puulajien eri lahoamisen vaiheessa olevia puunrunkoja. Esimerkiksi rusokääpä elää vain sellaisilla lahokuusilla, joita kantokääpä on ensin tarpeeksi pitkälle lahottanut.

Lahopuu synnyttää humusta, joka toimii hiili- ja ravinnevarastona. Lahopuu elättää petohyönteisiä ja loisia, jotka voivat auttaa haitallisten kaarnakuoriaisten kurissa pitämisessä. Puunjäänteet ovat hyvää kasvualustaa seuraaville puusukupolville.

Huom! Kirjanpainajasta ei ole vaaraa mikäli esimerkiksi myrskyssä kaatuneen puun juuriyhteys katkeaa tai sahataan ja runko kuivuu talven aikana.

Käävistä hurjat 80% tarvitsee kuollutta puuta.

TEKOPÖKKELÖT. Tekopökkelöitä voi tehdä lehtipuista mieluusti joka hehtaarille. Korkeutta niillä voisi olla 2-5 m ja paksuudeksi riittää jo 15 cm! Hömötiaiselle ainakin kelpaa pesäpuuksi ohuehko tekopökkelö. Pehmeää puuta pesän tekoon kaipaa myös pikkutikka.

JÄREÄOKSAISET VANHAT PUUT. Osa metsiemme lajeista saa ruokaa ja suojapaikan vain vanhoista puista. Palokärki, lehtopöllö, viirupöllö ja näätä pesivät mieluusti vanhojen puiden onkaloissa. Linnut syövät tuhohyönteisten toukkia ja pöllöt voivat pitää myyräkannat kurissa tontillasi. Maakotka, merikotka, sääksi, kanahaukka, hiirihaukka ja mehiläishaukka tarvitsevat suuria vahvaoksaisia puita painavien risupesien tekoon!

Paksu ja uurteinen kaarna on piilopaikka hyönteisille, joita taas mm. puukiipijä ja tiaiset syövät. Vanhoissa puissa on leveät latvustot, joista löytyy linnuille enemmän ruokaa kuin nuorista puista. Etenkin vanhoilla haavoilla, raidoilla, pihlajilla ja jalopuilla elää rikas päällyskasvusto, sillä niiden kuori ei ole niin hapanta kuin havupuiden tai koivun. Sienet ovat yleisiä vanhoilla puilla ja osa lajispesifeinä viihtyvät vain tietyillä puulajeilla. Ontoista lehtipuista saatat löytää uhanalaisia hyönteisiä – ontonpimikän tai ontonmantukuntikkaan!

Säästettävät puut saavat olla vanhoja, käppyröitä, haaraisia ja ryhmissä, jolloin ne on helppo säästää mahdollisissa lisähakkuissakin.

ALUEELLA LUONTAISESTI ESIINTYVIEN PUULAJIEN SÄILYTTÄMINEN TAI ISTUTTAMINEN. Suomessa yli 95% hakatuista metsistä uudistetaan kuuselle tai männylle, vaikka luontaisesti meillä kasvaa 31 puulajia! Usean puulajin metsät kasvattaisivat huomattavasti monimuotoisempaa lajistoa kuin yhden tai kahden lajin puupellot.

Moni lehtipuu tuottaa marjoja, pähkinöitä ja norkkoja eläinten ja ihmisten ravinnoksi. Haavan, raidan ja pihlajan kuori rikastuttaa sammal- ja jäkälälajistoa. Ja tämän luulisi kiinnostavan nykyistä enemmän: rakas marjamme mustikka sekä maukas, ravitseva riista viihtyvät sekametsissä.

Lehtipuiden karike ei ole niin hapanta kuin havupuiden, joten maan viljavuus paranee kasvi-, sieni- ja mikrobilajiston runsastuessa.

Tuholaiset ovat usein puulajikohtaisia, joten sekapuusto suojaa tuhoilta. Sekametsät sitovat hiiltä tehokkaasti.

PENSAIDEN JA VARPUJEN SÄÄSTÄMINEN. Varvusto ja pensaat antavat ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja linnuille, myös riistalinnuille, nisäkkäille ja hyönteisille.

Rakas marjamme mustikka on vähentynyt puoleen 1950-luvun tasosta! Se on kärsinyt liiallisesta pusikoitumisesta (varjoisuus), avohakkuista (paahteisuus ja muiden lajien ylivalta) ja voimakkaasta maanmuokkauksesta (varvuston tuhoutuminen). Ihmisen lisäksi mustikkaa hyödyntää noin 20 lintua, karhu ja orava sekä 77 suurperhosta ja lukemattomat hyönteiset, joten sen menetyksellä on voimakkaat kerrannaisvaikutukset.

Säästä varsinkin lehtopensaita ja jalopuita vaikkapa ryhminä. Hyödynnä talvitiestöä varvuston säästämiseksi. Metsänhoitokuluissa säästää, kun turhaa raivausta ei tehdä. On myös mahdollista, että pitkällä aikavälillä samalta alalta mustikasta saadaan suuremmat tulot kuin puusta!

Metsissä viihtyvä liuska- eli herukkaperhonen käyttää ravinnokseen mm. lehtipuita, vadelmaa, nokkosta ja herukoita.

PIENAUKKOHAKKUU TAI POIMINTAHAKKUU avohakkuiden sijaan. Ete-kohteiden eli lain mukaan säästettävien elintärkeiden elinympäristöjen riittävyys ja laatu avohakkuissa on vähintäänkin kyseenalainen. Sen Punaisen listan muutokset todistavat selvästi: aidot metsälajit ovat entistä uhanalaisempia.

Jopa sienillä lisääntymiskyky alenee, jos itiöt eivät lennä seuraavalle sopivalle elinlaikulle. Hyönteiset eivät aina löydä tai uskalla ylittää aukkoja tai kuolevat matkalla sitä yrittäessään. Naaraille ei aina riitä hedelmöittäjiä pieniltä laikuilta. Kuukkeli ja pyy välttelevät avohakkuita.

ETE-kohteiden tai muiden tärkeiden laikkujen kytkeytyneisyys tulisi ottaa huomioon ja laikut saada suuremmiksi.

Ns. pienaukkodynamiikka olisi monimuotoisuuden kannalta tärkeää metsässä kuin metsässä. Esim. puiden jäkälä- ja sammallajisto ovat rikkaammat valon ja varjon mosaiikissa. Myös monet uhanalaiset hyönteiset ja mustikka suosivat puoliavoimia metsiä. Ennen esimerkiksi puun kaatuminen teki noita ”pienaukkoja” metsään ja lisäsi lajikirjoa. Suuri avohakkuu ja toisaalta tiheä kasvatusmetsä eivät mahdollista pienaukkodynamiikkaa.

MONIMUOTOISET VAIHETTUMISVYÖHYKKEET. Ihmisten muokkaamissa ympäristöissä vaihettumisvyöhykkeet ovat usein jyrkkiä ja kapeita, kun taas luonnolliset ovat leveämpiä, muuttuvat vähitellen ja ovat näin monimuotoisempia. Pysty, jyrkkä metsänreuna on altis kovan tuulen aiheuttamille tuhoille.

Pehmennä metsän ja aukon rajaa jättämällä siihen erikokoisia puita ja pensaita.

LUONTAINEN UUDISTAMINEN. Anna vaikka kokeilumielessä osaan metsäalastasi kehittyä luontainen mikrobisto, sienijuuristo, varvusto, puusto. Luontainen monimuotoisuus mikrobitasolta lähtien auttaa eliöitä - puut mukaan lukien - vahvistamaan lajien omaa puolustuskykyä.

En muista sanatarkkaan miten uutinen meni, mutta jokin aika sitten variksenmarjasta oli saatu eristettyä mikrobi, jolla voidaan ehkäistä sairaalabakteerin leviämistä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten tärkeää luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on meille ihmisillekin.

LANNOITUKSEN VÄLTTÄMINEN. Suomen luontoa vaivaa yleisestikin rehevöityminen (osin typpilaskeuman vuoksi). Mutta metsätalouden vuoksi lannoitteiden myynti ja sitä myötä ympäristöjen rehevöityminen on entisestään lisääntynyt.

Tärkeät ravintokasvimme varvut sekä perinnekasvimme (niitty- ja ketokasvillisuus) eivät ole tottuneet korkeisiin ravinnepitoisuuksiin, joten ne kärsivät lannoituksesta pahoin. Vesistöjen rehevöitymisellä on lisäksi omat seurauksensa.

Monet heinät hyötyvät lannoituksesta, mutta ovat riesa taimien kasvatuksessa. Eikö tässä ole herättelevä ristiriita?

SUOMETSIEN ENNALLISTAMINEN. Suomen soista yli puolet on ojitettu. Etelä- ja Keski-Suomen korvista ja rämeistä kuivatettuja on noin 80%. Soiden ja metsien mosaiikkia tarvitseva lajisto on taantunut ja vesistöjen tila heikentynyt. Suomella olisi tärkeä tehtävä ainutlaatuisten suoympäristöjen turvaajana!

Luke uutisoi vuonna 2017, että ojitetuilta alueilta vesistöihin valuneet ravinnekuormat ovat luultua suuremmat. Soiden ojitus käynnistää turpeen maatumisen, jolloin eroosio lisääntyy. Erityisesti partikkelimaisen typen ja fosforin huuhtoumat ovat lisääntyneet. Ja edelleen, turpeen maatuessa ravinteita vapautaa entistä enemmän helppoliukoiseen muotoon, ja niinpä vedessä liuenneena kulkeutuvien ravinteiden huuhtoutuminen kasvaa.

Ennallistaminen palauttaisi luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä kosteita luontotyyppejä: kausikosteikoita, kosteita lehtoja, korpia, rämeitä, nevoja, lähteitä, noroja, jne. Kosteikot olisivat myös tasapainottamassa tulvahuippuja. Lisäksi ravinteiden huuhtoutuminen ja siten vesistöjen rehevöityminen vähenisi. Ojia voi yksinkertaisesti padota ojapenkoista saatavalla maa-ainekselle, joka tuetaan ojien läheisyydestä saatavilla pysty- ja vaakapuilla.

Kosteissa oloissa elää runsas hyönteislajisto, mikä taas on ravintoa metsäkanalintujen, telkän, tavin, sinisorsan poikueille sekä valkoselkätikoille ja kuhankeittäjille.

LEPAKKOPÖNTÖT. Lepakoita vaivaa hyönteis- ja kolopula samoista syistä kuin lintujakin. Terveessä, nuoressa metsässä ei kolopuita juuri ole. Lepakot olisivat mitä parhainta biologista tuholaistorjuntaa esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa: ne syövät tuhansia hyönteisiä vuorokaudessa.

Lepakkopönttöjen rakennusohjeita löytyy useitakin netistä. Pönttö sijoitetaan noin kolmen metrin korkeudelle, rakennuksen seinään, tolppaan tai puuhun niin, että sen alla ei ole lentoesteitä. Pönttö kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa se saa auringonvaloa ja on suojassa tuulelta. Reheväkasvuiset maastot ja vesistöjen lähellä olevat paikat ovat suotuisia, sillä niissä riittää ravintoa nahkasiiville. Päiväpiilon asuttaminen voi viedä aikaa.

 

Allekirjoittanut poronkuvausretkellä Rovaniemen ruskassa.

LEPÄN SIETÄMINEN. Leppä parantaa maan ravinteikkuutta sitomalla ilmasta typpeä ja luovuttamalla sitä maahan typpibakteerinystyröidensä avulla.

SIENIJUURET (YMPÄTYT TAIMET, JNE.). Mykorritsasienet muodostavat symbioosissa metsäpuiden kanssa sienijuuren, jonka avulla puun juuren pinta-ala kasvaa ja veden ja ravinteiden otto tehostuu. Sienijuuri myös suojelee puuta taudeilta. Se muodostaa juuren ympärille mekaanisen suojan ja hidastaa patogeenien kasvua. Juurieritteet tarjoavat mikrobeille energiaa, joten juuristossa tapahtuu suurin osa maan biologisesta aktiivisuudesta.

Mikrobit vapauttavat orgaanisesta aineksesta ravinteita, liuottavat mineraaleja sekä hapettavat ja pelkistävät epäorgaanisia yhdisteitä. Vaikutus ylettyy maaperän rakenteesta ja ravinteisuudesta kasvillisuuteen. Kaikki ympäristömuutokset, jotka alentavat mineralisaatiota, eli mikrobien suorittamaa ravinteiden vapauttamista eloperäisestä aineksesta, heikentävät puuston kasvua. Eli eihän revittäisi metsämaasta kaikkea eikä yksipuolistettaisi kasvillisuutta!

Etenkin kuusen kuivuus- ja muu kestävyys on parempi sienijuurellisilla taimilla. Lisäksi, näin kuusi ei saisi shokkia siirtymävaiheessa taimitarhasta kasvatuspaikalle.

PANOSTUS VIRKISTYSKÄYTTÖÖN. Tutkimusten mukaan ihmiset hakeutuvat ulkoilemaan monimuotoisiin luonnon ympäristöihin – osin tiedostamattaan. Monotoninen ympäristö ei yksinkertaisesti ole virikkeellinen. Itselleni on käynyt niin, että mitä enemmän olen luontokirjoja lukenut, sitä enemmän luonto on tarjonnut ihmeteltävää. Ja sitä vähemmän olen kaivannut kulutuskulttuurin tyrkyttämiä ajanvietteitä.

Menisikö metsäluonnollamme paremmin, mikäli metsäala ei olisi niin miesvaltainen? Olen muutaman metsäalan miesopettajan kanssa jutellut aiheesta. He ovat todenneet ettei luonnonsuojelua voi ääneen työporukoissa lausua. Viherpiipertäjäksi leimautumisen pelko on yleistä. Mielestäni aidosti vahva mies uskaltaa käyttää omaa päätään ja sydäntään. Ja jos miehillä on vietti jatkaa sukua, miksei tuo vietti ulotu jälkeläisten elinympäristöjen turvaamiseen?

Päästän miehet kuitenkin hirrestä. Huutia tulee saamaan myös naisvaltainen puutarhakulttuuri.

Paperilehden ja näköislehden tilaajat saavat verkkolehden puoleen hintaan koodilla tilaaja2019. Piilota tämä ilmoitus