fbpx
tiistai, 25 helmikuun, 2020
Etusivu > Artikkelit > Kolme kaunista
ArtikkelitBlogitLuonnon kauneutta

Kolme kaunista

Tulihan se sieltä – talvi. Vesisade ja loska alkoi jarruttaa ulos lähtöä, ja tyydyin ihailemaan luontoa lähinnä kirjoista. Muutamana keskitalven aurinkoisena päivänä elin ajatuksissani jo kesää. Ihailin niittykasveja ja perhosia. Siitä lähti ajatus, että olisi kiva tietää mitä kaunista te lukijat tuolla ulkona näette ja koette. Nyt lumen alta pilkottaa lähinnä talventörröttäjiä ja puita, linnuista lähinnä talviruokinnalla kävijät ovat esillä. Käykää siis mielessänne läpi muinakin vuodenaikoina kukoistavia lajeja kukista ja rikkaruohoista lintuihin ja nisäkkäisiin, sammalista ja sienistä hyönteisiin. Kyseessä voi siis olla mikä tahansa laji elävästä luonnosta, mutta mieluusti sellainen joka ainakin teoriassa esiintyisi Jaalassa.

Laittakaa ehdotukset huhtikuun loppuun mennessä sähköpostilla peikkoai@gmail.com. Vaikka kauneus on usein katsojan silmissä, pieni perustelu valinnalle olisi hyvä. Kesän korvalla kokoan ehdotuksistanne kauneimmat (voi mennä arpomiseksi) ja tuon niistä oleellisia tietoja esille.

Luonto on täynnä esteettisyyttä ja ihmetekoja, mistä syystä sitä on pakko arvostaa. Se on jollain tapaa pyhä. Lajirikkauden, myös sen näkymättömän mutta elintärkeän bakteerikannan monimuotoisuuden säilyttämisestä en enää paasaa. Ehkäpä positiiviset luontokokemukset ja niiden jakaminen saisivat ihmiset uskomaan kaiken maailman pikkuöttiäistenkin tärkeyteen. Suurimpia toiveitani on saada muut kokemaan saman kuin minä – haltioitumaan. Hämmästyttävimpiä asioita luonnosta on mahdoton valita, mutta eräät suosikkini kauneuskisaan tulevat tässä.

Mesiangervo

Aloitetaan ajankohtaisella eli talventörröttäjällä. Talventörröttäjä on nimitys kasveille, jotka siementävät talvella. Siemenet voivat levitä esimerkiksi tuulen tai eläimen mukana. Mesiangervo on komea ja mielettömän ihanan tuoksuinen kesällä, mutta olen ihastunut sen talvisiin siemeniin. Niitä pitääkin katsoa todella läheltä, jotta näkee kierteisen muodon. Yksi siemen on siis millin kokoluokkaa! Jostain syystä aina noita katsellessa alkaa tehdä mieli donitsia tai tippaleipiä. Ehkä siinä onkin suosikkini salaisuus... Toisaalta mesiangervo tuo mieleen myös erään negatiivisen seikan ympäristömme tilasta: rehevöitymisen. Nokkosen ja osmankäämin yleistymisen ohella myös mesiangervo kertoo ihmisen aiheuttamista ravinnepäästöistä.

Mesiangervon siemeniä
Mesiangervon siemeniä. Omat kuvat siemenistä ovat liian kehnoja, joten tämä on poimittu netistä. https://gobotany.nativeplanttrust.org/species/filipendula/ulmaria/

Keltakarttajäkälä

Jäkäliin jäin koukkuun luontokartoittajan opiskelut aloitettuani vuosi sitten. Aihe on monelle melko tuntematon ja vähän tutkittu. Jäkäliä voi kuitenkin käyttää ns. bioindikaattoreina esimerkiksi vanhoja metsiä tai saasteisia alueita tutkittaessa.

Keltakarttajäkälä on yleinen Suomessa. Se on myös yksi helpoimmin tunnistettava laji. Kuitenkaan sitä ei moni näe ellei pysähdy tai hyppää tieltä tai lenkkipolulta vähän sivuun.

Tätä löytyy Kimolasta esimerkiksi Pyhäjärven rantakallioilta. Tuolla paikalla keltakarttajäkälää on runsaasti lähes yhtenäisenä kellanhohtoisena mattona. Kuvani ei anna oikeutta väreille.

Mäntylude

Moni irvistää samantien kun mainitsen luteet. Kaikki luteet eivät kuitenkaan haise tai maistu pahalle. Monet ludelajit ovat sitäpaitsi mainioita apureita tuholaisten torjunnassa. Tästä esimerkkinä petoluteet, jotka saalistavat kirvoja. Ja korunkauniita otuksia ryhmässä on monia.

Mäntylude on harmiton laji, joka imee ravinnokseen nestettä männynkävyistä. Sen löytää siis monenlaisista ympäristöistä, missä vain kasvaa mäntyä. Lajin vihreänruskea, nahkamainen väri on upea. Vihreämmän katajaluteen voisin tähän samaan syssyyn esitellä, mutta siihen en vielä ole törmännyt.

Mäntylude
Tämän yksilön huomasin onnekseni viime syksynä Kimolassa. Lude on reilun sentin mittainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *