fbpx
Etusivu > Artikkelit > Ensimmäinen vuosi koronan pandemia-aikaa takana
ArtikkelitLukijoilta

Ensimmäinen vuosi koronan pandemia-aikaa takana

Luin jo vuosia sitten tiedelehdestä tarkan jutun pandemiasta. Seuraan Ebola. ja Sars-virusten vastaista taistelua kaukana maailmalla. Omat tätini Elsa ja Aino jäivät orvoiksi pikkutyttöinä 1919, kun heidän nuoret vanhempansa kuolivat samanaikaisesti espanjantautiin viikon sairastettuaan. Joka vuosi on kausi-influenssa tappanut Suomessa noin tuhat potilasta kuten tämä covid-19 tautikin. Virukset ovat olleet aina keskuudessamme ja jäävät, sillä on niistä hyötyäkin, bakteereista puhumattakaan.

Oli hienoa, että uusi hallituksemme pystyi vuosi sitten iskemään nopeasti virustorjunnan poikkeuslain avulla. Kaikki ohjeet tulivat suoraan hallitukselta, ja tulos oli kiitettävä. Suomessahan on hyvä perinne tähän käskytykseen, ja me tottelimme. Nyt on virusten vaaraan totuttu. Vaarana on vastustajan aliarviointi ja kaipuu rauhaan viruksilta. Sitä rauhaa ei ole koskaan ollut ja sitä ei tule.

Onneksi on menossa tämä medioiden ylivalta. Joka torvesta pukkaa tietoa ja viihdettä. Viestintä tuo sukulaiset ja tuttavat lähelle ilman tartuntoja. Meikäläiset ja muu vanhempi väki olemme jo tottuneet karanteeniin, joka jatkuu ja jatkuu. Nähtävästi onkin niin, että käsidesit ja muut maneerit ovat tulleet osaksi uutta normaalia.

Tänään aamun lehti kertoi rokotusten alkamisesta, hyvä niin. Kansantalouden vippaskonstit eivät vaan naurata. Yksi ammattilainen hoitelisi meidät täällä Jaalan kylillä mutta ei. Minä ja me 2000 laitapuolen asujaa ajamme aamubussilla koululaisten kanssa Marjoniemeen 65-30 kilometriä rokotettaviksi, odotamme koulupäivän ja palaamme koululaisten kanssa 65-30 kilometriä illalla kotiin. Ja palaamme vielä toiseksi päiväksi rokotukseen parin viikon kuluttua. Ennen Jaalan terveyssisar ajeli pyörällään 35 kilometrin päähän syrjäkyliin vanhojen kotiin hoitamaan ja keskustelemaan.

Kari Tuomi